Asiantuntijuuden Kasvukipuja Psykologilehti

Psykologian maisterivaiheen opintoihin kuuluva viiden kuukauden harjoittelukokemus Satakunnan hyvinvointialueella, Huittisten opiskeluhuollossa, on tarjonnut monipuolisen mahdollisuuden päästä kehittämään omaa ammatti-identiteettiäni psykologina sekä selvittämään, millainen psykologi haluaisin tai toivoisin olevani. Harjoitteluni aloitukseen sisältyi sekä innostusta että jännitystä. Itselleni asettamana tärkeänä tavoitteena oli itsevarmuuden ja rohkeuden saaminen käytännön psykologin työn tekemiseen. Toisena tavoitteenani oli oman keskeneräisyyden tunteen sekä oman ”tietämättömyyden” sietämisen harjoittelu. Harjoittelukokemukseen on sisältynyt erilaisten, osin ristiriitaisten ajatusten ja tunteiden vuoristoradan läpikäymistä henkilökohtaisella tasolla. Työssä on päässyt kokemaan niin onnistumista ja iloa, kuin myös epäilyä, ahdistusta ja riittämättömyyttä.

Vaihtelevat kokemukset ovat itsellä herättäneet pohdintaa etenkin asiantuntijuudesta, kuten sen kehittymisestä ja osa-alueista. Psykologiliitto määrittelee psykologin työn olevan asiantuntijatyötä, joka edellyttää kattavaa bio-psyko-fyysis-sosiaalista tieto- ja taitopohjaa ihmisestä (Psykologiliitto, päiväämätön). Asiantuntijuuden psykologinen tutkimus sijoittuu etenkin 1950–80-luvuille, jolloin kognitiivinen näkökulma sekä tietotekniikan kehityksen hyödyntäminen painottuivat psykologiassa (Feltovich ym., 2013). Tutkimuksissa pyrittiin selvittämään, miten korkean tason kognitiiviset toiminnot, kuten ongelmanratkaisu, suunnittelu sekä ajatteluprosessi rakentuvat asiantuntijoilla verrattuna noviiseihin (Feltovich ym., 2013). Ajankohdan tieteellisessä keskustelussa oletettiin kyseisten taitojen olevan suurelta osin sisäsyntyisiä sekä hankalia muuttaa (Feltovich ym., 2013). Kognitiivisista prosesseista asiantuntijoiden ja aloittelijoiden välillä on havaittu ilmenevän eroja esimerkiksi havaitsemisessa ja muistissa.

Asiantuntijoilla on tehokkaammat ja nopeammat havaitsemisen taidot. He pystyvät rekisteröimään oleellisen informaation ulkoisesta ja/tai sisäisestä ympäristöstä. Työ- ja lyhytkestoisen muistin kapasiteetti sekä tiedonkäsittelyn ja työskentelyn nopeus ja sujuvuus ovat asiantuntijoilla kehittyneempiä aloittelijoihin verrattuna. (Feltovich ym., 2013; Herkman, 2010; Hotulainen, 2010.) Tiedonkäsittelyn perustaitojen ei kuitenkaan katsota olevan yksistään riittäviä selittämään asiantuntijoiden ja aloittelijoiden välisiä eroja (Winegard ym., 2018). Korkeamman tason kognitiiviset taidot, kuten ongelmanratkaisu sekä metakognitiiviset -taidot, ovat asiantuntijoilla monipuolisemmat.

He kykenevät havaitsemaan työskentelyssään virheitä ja pyrkivät niiden korjaamiseen, käyttävät enemmän aikaa ongelman ja oman suoriutumisensa arviointiin sekä osaavat hyödyntää monipuolisemmin osaamistaan uusissa tilanteissa. (Feltovich ym., 2013; Herkman, 2010; Hotulainen, 2010.) Research output: Book/Report › Commissioned report Research output: Book/Report › Commissioned report T1 - Asiantuntijuuden kehittyminen, tunteet ja työpaikka oppimisympäristönä N2 - Työelämä on jatkuvassa muutoksessa.

Erityisesti digitalisaatio, globalisaatio ja väestön ikääntyminen vaikuttavat siihen, millaisia taitoja tarvitaan uudenlaisista työtehtävistä selviytymiseen. Tämä asettaa haasteita työntekijöiden asiantuntijuuden kehittymiselle sekä työhyvinvoinnille. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ja työntekijöiden asiantuntijuuden kehittyminen ovatkin olleet viime vuosina tutkijoiden, HR-ammattilaisten ja päättäjien kiinnostuksen kohteena. Tässä tutkimuksessa keskiössä ovat työpaikan oppimismahdollisuudet, subjektiivinen uramenestys, psykologisten perustarpeiden täyttyminen, työtyytyväisyys, työpaikan vaihtoaikeet, tunteet ja fysiologinen virittyneisyys. Tekijöitä tarkastellaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta: millaisia yhteyksiä työpaikan tarjoamien oppimismahdollisuuksien ja subjektiivisen uramenestyksen välillä on, miten asiantuntijuuden kehittymisen edellytykset vaikuttavat yksilön työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoaikeisiin, sekä miten psykologisten perustarpeiden täyttyminen on... Lisäksi tutkimus tarjoaa näkökulmia asiantuntijuuden kehittymisestä ja tunteista.

Asiantuntijuuden kehittäminen ja osaavien työntekijöiden pitäminen yrityksessä edellyttää yhä syvempää ymmärrystä työntekijöiden toiveista, tarpeista ja hyvinvoinnista, sekä näiden tekijöiden välisistä yhteyksistä. Tutkimus rakentaa monipuolisen kuvan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja työhyvinvoinnin eri ilmiöistä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää erilaisissa toimintaympäristöissä, joissa työpaikkoja pyritään kehittämään niin työ- kuin oppimisympäristöinä. Tutkimukseen osallistui työntekijöitä kahdesta suomalaisesta tekniikan alan yrityksestä. Osallistujat (N=153) vastasivat kyselylomakkeisiin, jotka käsittelivät työpaikan oppimismahdollisuuksia, subjektiivista uramenestystä, psykologisten perustarpeiden täyttymistä, työtyytyväisyyttä ja työpaikan vaihtoaikeita. Lomakkeen täyttäneille tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimuksen älysormus- ja älysovellusosuuteen (N = 72), jossa tutkittiin virittyneisyyttä ja emootioita työpäivän aikana.

Älysormuksen palautuksen yhteydessä toteutettiin lyhyet haastattelut (N = 54), joilla kerättiin kokemuksia älysormuksen sekä LearningTracker -sovelluksen soveltumisesta tutkimuskäyttöön työpaikoilla. Lopuksi syvennettiin ymmärrystä tutkimushankkeen aihealueista teemahaastattelujen avulla (N= 31). Analyysimenetelminä käytettiin polkuanalyysiä, rakenneyhtälömallinnusta, yleisen lineaarisen mallin toistomittauksia, ja analyysejä tutkimusryhmän tekemillä ohjelmistoilla (MergeSR ja AnalyseSRLT). Tutkimukseen osallistuneet työntekijät kokivat työympäristönsä pääosin oppimista mahdollistavaksi, uramenestyksensä suhteellisen korkeaksi ja heidän psykologiset perustarpeensa täyttyivät suhteellisen hyvin. Työntekijät kokivat työtyytyväisyytensä korkeaksi ja heidän työpaikan vaihtoaikeensa olivat kohtalaiset tai matalat. Rakenneyhtälömalleissa havaittiin odotetusti työpaikan oppimismahdollisuuksien, subjektiivisen uramenestyksen sekä psykologisten perustarpeiden täyttymisen olevan positiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja negatiivisessa yhteydessä työpaikan vaihtoaikeisiin.

Tutkittaessa tarkemmin eri osa-alueiden välisiä yhteyksiä työpaikan vaihtoaikeiden suhteen havaittiin kuitenkin myös yllättäviä tuloksia: laaja osallistuminen työpaikalla ja työpaikan prosessien ja tavoitteiden parempi ymmärtäminen, kompetenssin tarpeen täyttyminen sekä yleinen tyytyväisyys uraan olivat positiivisessa yhteydessä... Yleisimmät työpäivän aikaiset tunnetilat olivat tyytyväisyys, turhautuneisuus, rentoutuneisuus ja ahdistuneisuus. Positiiviset tunnetilat olivat noin puolet yleisempiä kuin negatiiviset. Työntekijöiden virittyneisyys hereilläoloaikana (M = 69.1) oli keskimääräisesti matalampi verrattuna työpäivän aikaiseen virittyneisyystilaan (M = 74.5). Aamupäivän aikana (M = 75.9) työskenneltiin virittyneemmässä tilassa kuin iltapäivän aikana (M = 72.9). Aamupäivällä virittyneisyystasot säilyivät stabiileina, kun taas iltapäivästä tasot lähtivät laskuun.

Hyvinvoinnin ja oppimisen prosessit olivat monin tavoin kietoutuneet yhteen. Työnantajan ja työntekijän välinen avoin vuoropuhelu molempien tarpeista ja toiveista niin uraan kuin työtehtäviin liittyen on tärkeää. Työtekijöiden luottamus omaan osaamisen voi sitouttamisen asemesta lisätä kiinnostusta työpaikan vaihtamiseen. Avoin keskusteluyhteys voi vähentää työpaikan vaihtoaikeita varsinkin työntekijöillä, jotka kokevat pätevyytensä olevan korkealla tasolla. Myös autonomian tuki voi vähentää vaihtoaikeita samalla mahdollistaen työntekijöiden ammatillista kehittymistä. Organisaatioiden olisi tärkeää tarjota ammatillisen kasvun mahdollisuuksia ja urapolkuja henkilöille, jotka ovat aktiivisia omien uravalintojensa suhteen.

Työtyytyväisyyden näkökulmasta kokemus tasapainosta työssä menestymisen ja oman elämän välillä on tärkeää. Silloin työntekijät voivat kokea olevansa hyviä työntekijöitä ja samanaikaisesti jää aikaa työn ulkopuoliseen elämään ja ihmissuhteisiin. Työn on hyvä tarjota riittävästi haasteita, mutta myös oppimismahdollisuuksia ja aikaa ammatilliselle kehittymiselle. Työnantaja voi tukea työntekijän hyvinvointia ja ammatillista kehittymistä mahdollistamalla mielekkäät ja haasteelliset työn sisällöt, tarjoamalla resursseja osaamisen kehittämiseen sekä huomioimalla palautteen ja työstä saatavan tunnustuksen merkityksen työntekijälle. Tulosten mukaan niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet kuuluvat työelämään, joskin positiiviset tunnetilat ovat yleisempiä. Avainsanat: asiantuntijuuden kehittyminen, työpaikka oppimisympäristönä, työtyytyväisyys, subjektiivinen uramenestys, työpaikan vaihtoaikeet, tunteet, fysiologinen virittyneisyys, psykologiset perustarpeet

AB - Työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Erityisesti digitalisaatio, globalisaatio ja väestön ikääntyminen vaikuttavat siihen, millaisia taitoja tarvitaan uudenlaisista työtehtävistä selviytymiseen. Tämä asettaa haasteita työntekijöiden asiantuntijuuden kehittymiselle sekä työhyvinvoinnille. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ja työntekijöiden asiantuntijuuden kehittyminen ovatkin olleet viime vuosina tutkijoiden, HR-ammattilaisten ja päättäjien kiinnostuksen kohteena. Tässä tutkimuksessa keskiössä ovat työpaikan oppimismahdollisuudet, subjektiivinen uramenestys, psykologisten perustarpeiden täyttyminen, työtyytyväisyys, työpaikan vaihtoaikeet, tunteet ja fysiologinen virittyneisyys. Tekijöitä tarkastellaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta: millaisia yhteyksiä työpaikan tarjoamien oppimismahdollisuuksien ja subjektiivisen uramenestyksen välillä on, miten asiantuntijuuden kehittymisen edellytykset vaikuttavat yksilön työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoaikeisiin, sekä miten psykologisten perustarpeiden täyttyminen on...

Lisäksi tutkimus tarjoaa näkökulmia asiantuntijuuden kehittymisestä ja tunteista. Asiantuntijuuden kehittäminen ja osaavien työntekijöiden pitäminen yrityksessä edellyttää yhä syvempää ymmärrystä työntekijöiden toiveista, tarpeista ja hyvinvoinnista, sekä näiden tekijöiden välisistä yhteyksistä. Tutkimus rakentaa monipuolisen kuvan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja työhyvinvoinnin eri ilmiöistä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää erilaisissa toimintaympäristöissä, joissa työpaikkoja pyritään kehittämään niin työ- kuin oppimisympäristöinä. Tutkimukseen osallistui työntekijöitä kahdesta suomalaisesta tekniikan alan yrityksestä. Osallistujat (N=153) vastasivat kyselylomakkeisiin, jotka käsittelivät työpaikan oppimismahdollisuuksia, subjektiivista uramenestystä, psykologisten perustarpeiden täyttymistä, työtyytyväisyyttä ja työpaikan vaihtoaikeita.

Lomakkeen täyttäneille tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimuksen älysormus- ja älysovellusosuuteen (N = 72), jossa tutkittiin virittyneisyyttä ja emootioita työpäivän aikana. Älysormuksen palautuksen yhteydessä toteutettiin lyhyet haastattelut (N = 54), joilla kerättiin kokemuksia älysormuksen sekä LearningTracker -sovelluksen soveltumisesta tutkimuskäyttöön työpaikoilla. Lopuksi syvennettiin ymmärrystä tutkimushankkeen aihealueista teemahaastattelujen avulla (N= 31). Analyysimenetelminä käytettiin polkuanalyysiä, rakenneyhtälömallinnusta, yleisen lineaarisen mallin toistomittauksia, ja analyysejä tutkimusryhmän tekemillä ohjelmistoilla (MergeSR ja AnalyseSRLT). Tutkimukseen osallistuneet työntekijät kokivat työympäristönsä pääosin oppimista mahdollistavaksi, uramenestyksensä suhteellisen korkeaksi ja heidän psykologiset perustarpeensa täyttyivät suhteellisen hyvin. Työntekijät kokivat työtyytyväisyytensä korkeaksi ja heidän työpaikan vaihtoaikeensa olivat kohtalaiset tai matalat.

Rakenneyhtälömalleissa havaittiin odotetusti työpaikan oppimismahdollisuuksien, subjektiivisen uramenestyksen sekä psykologisten perustarpeiden täyttymisen olevan positiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja negatiivisessa yhteydessä työpaikan vaihtoaikeisiin. Tutkittaessa tarkemmin eri osa-alueiden välisiä yhteyksiä työpaikan vaihtoaikeiden suhteen havaittiin kuitenkin myös yllättäviä tuloksia: laaja osallistuminen työpaikalla ja työpaikan prosessien ja tavoitteiden parempi ymmärtäminen, kompetenssin tarpeen täyttyminen sekä yleinen tyytyväisyys uraan olivat positiivisessa yhteydessä... Yleisimmät työpäivän aikaiset tunnetilat olivat tyytyväisyys, turhautuneisuus, rentoutuneisuus ja ahdistuneisuus. Positiiviset tunnetilat olivat noin puolet yleisempiä kuin negatiiviset. Työntekijöiden virittyneisyys hereilläoloaikana (M = 69.1) oli keskimääräisesti matalampi verrattuna työpäivän aikaiseen virittyneisyystilaan (M = 74.5). Aamupäivän aikana (M = 75.9) työskenneltiin virittyneemmässä tilassa kuin iltapäivän aikana (M = 72.9).

Aamupäivällä virittyneisyystasot säilyivät stabiileina, kun taas iltapäivästä tasot lähtivät laskuun. Hyvinvoinnin ja oppimisen prosessit olivat monin tavoin kietoutuneet yhteen. Työnantajan ja työntekijän välinen avoin vuoropuhelu molempien tarpeista ja toiveista niin uraan kuin työtehtäviin liittyen on tärkeää. Työtekijöiden luottamus omaan osaamisen voi sitouttamisen asemesta lisätä kiinnostusta työpaikan vaihtamiseen. Avoin keskusteluyhteys voi vähentää työpaikan vaihtoaikeita varsinkin työntekijöillä, jotka kokevat pätevyytensä olevan korkealla tasolla. Myös autonomian tuki voi vähentää vaihtoaikeita samalla mahdollistaen työntekijöiden ammatillista kehittymistä.

Organisaatioiden olisi tärkeää tarjota ammatillisen kasvun mahdollisuuksia ja urapolkuja henkilöille, jotka ovat aktiivisia omien uravalintojensa suhteen. Työtyytyväisyyden näkökulmasta kokemus tasapainosta työssä menestymisen ja oman elämän välillä on tärkeää. Silloin työntekijät voivat kokea olevansa hyviä työntekijöitä ja samanaikaisesti jää aikaa työn ulkopuoliseen elämään ja ihmissuhteisiin. Työn on hyvä tarjota riittävästi haasteita, mutta myös oppimismahdollisuuksia ja aikaa ammatilliselle kehittymiselle. Työnantaja voi tukea työntekijän hyvinvointia ja ammatillista kehittymistä mahdollistamalla mielekkäät ja haasteelliset työn sisällöt, tarjoamalla resursseja osaamisen kehittämiseen sekä huomioimalla palautteen ja työstä saatavan tunnustuksen merkityksen työntekijälle. Tulosten mukaan niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet kuuluvat työelämään, joskin positiiviset tunnetilat ovat yleisempiä.

Avainsanat: asiantuntijuuden kehittyminen, työpaikka oppimisympäristönä, työtyytyväisyys, subjektiivinen uramenestys, työpaikan vaihtoaikeet, tunteet, fysiologinen virittyneisyys, psykologiset perustarpeet Tanja Lepistö tarkastelee väitöskirjassaan asiantuntijuutta erityisesti johdon konsultoinnin, valmennuksen ja liiketoiminnan kehittämisen palveluissa arvon yhteisluonnin ja yhteiskehittämisen näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena on viitekehys asiantuntijuudesta ja sen kehittämisestä asiantuntijapalveluissa. Tutkimuksen tulosten mukaan asiantuntijuus koostuu: 1) Tietopohjaisesta asiantuntijuudesta, 2) Käytäntöpohjaisesta asiantuntijuudesta, 3) Tunne- ja tilanne asiantuntijuudesta sekä 4) Yhteiskehittämisen ajattelutavasta. Yhteiskehittämisen ajattelutapa voidaan nähdä osaamisalueena, joka ohjaa yhteistyötä ja asiatuntijoiden toimintaa, on sen keskiössä ja muodostaa toiminnan lävitse kulkevan punaisen langan. Tutkimus tuo uutta näkemystä asiantuntijapalvelujen kirjallisuuteen tarjoamalla vivahteikkaan ja hienojakoisen jaottelun asiantuntijuudesta.

People Also Search

• Asiantuntijuuden kasvukipuja | Psykologilehti
• Asiantuntijuuden kehittyminen, tunteet ja työpaikka oppimisympäristönä
• Tanja Lepistö tarkastelee väitöstutkimuksessaan asiantuntijuuden ...
• Asiantuntijuus kehittyy itsearvioinnin, vahvan motivaation ja ...
• Varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista asiantuntijuutta rakentamassa
• Asiantuntijuuden kehittyminen opinnoissa - Peda.net
• Opi viestimään asiantuntijuutesi | Psykologilehti
• Osaaminen ja asiantuntijuus - Jyväskylän yliopisto
• PDF Yliopisto-opiskelijoiden Asiantuntijuuden Kehittyminen Ja Sen Tukeminen