Ainutlaatuinen Jokihelmisimpukka On Herkkä Ympäristön Muutoksille

Leo Migdal

-Dec 7, 2025, 2:10 AM

ainutlaatuinen jokihelmisimpukka on herkkä ympäristön muutoksille

FM Heini Hyvärinen ja FM Sabrina Nykänen Heini Hyvärinen ja Sabrina Nykänen edistävät väitöskirjoissaan erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun suojelua. Hyvärinen tutkii raakun poikasten sietorajoja ympäristökuormitukselle ja Nykänen selvittää raakun palautumiskykyä ja roolia virtavesiekosysteemissä. Maamme pitkäikäisin eläinlaji raakku on erittäin herkkä ympäristön muutoksille, koska se on hyvin vaatelias elinympäristönsä suhteen ja sillä on monimutkainen elinkierto, joka sisältää pakollisen loisvaiheen lohen tai taimenen kiduksilla. Raakku rauhoitettiin alun perin helmenpyynnistä aiheutuneen häviämisen vuoksi, mutta se on sittemmin kärsinyt lohikalakantojen heikentymisestä, jokien perkaamisesta ja valjastamisesta, sekä valuma-alueilta tulevasta maa- ja metsätalouden kuormituksesta. Kuormitus on tehnyt uoman pohjan elinolosuhteista raakun poikasvaiheelle kestämättömät, ja poikasvaiheen kuolleisuutta pidetään nykyään suurimpana raakkukantojen taantumista aiheuttavana tekijänä.

Raakulle on vasta hiljattain laadittu suojeluohjelma sen ilmeisen häviämisuhan vuoksi. Hyvärinen selvittää väitöskirjaansa varten, mikä aiheuttaa raakunpoikasten suurta kuolleisuutta. Koska poikasia on niiden pienen koon vuoksi vaikeaa tutkia luonnossa, on Hyvärinen tutkinut poikasten sietorajoja laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksen on mahdollistanut se, että Konneveden tutkimusasemalla kasvatetaan raakunpoikasia LIFE Revives –hankkeessa. Tutkimuksen kohteena on ollut jokipohjan liettyminen, happikato, korkea lämpötila ja suolaisuus. Jokihelmisimpukka eli raakku on äärimmäisen pitkäikäinen nilviäinen – se voi elää yli 200-vuotiaaksi.

Se on ulkomuodoltaan tummanruskea tai lähes musta, munuaisenmallinen ja paksukuorinen. Virtaavissa vesissä elävää raakkua tavattiin aiemmin lähes koko maassamme. Nykyisin se on Suomessa erittäin uhanalainen. Työskentelemme raakun ja sen isäntälajien suojelemiseksi. Raakku suodattaa vuorokaudessa noin 50 litraa vettä. Raakkuja voi luonnontilaisessa joessa olla jopa 1000 yksilöä neliömetrillä.

Voit vain kuvitella, kuinka tehokas biologinen vedenpuhdistamo raakkupopulaatio on! Virtaavissa vesissä elävää jokihelmisimpukkaa eli raakkua tavattiin aiemmin lähes koko Suomessa. Vielä 1900-luvun alussa Suomesta tunnettiin yli 200 jokea, joissa raakku pystyi elämään. Nykyisin lajia esiintyy vain noin 130 virtavedessä, joista yli 90 prosenttia on Pohjois-Suomessa. Elinvoimaisten populaatioiden määrä on hälyttävän pieni, ja hetkellä raakku lisääntyy vain muutamassa purossa niin, että kannan voi luokitella niissä elinkykyiseksi. Raakkuja on jäljellä lähinnä pienissä, hyvälaatuisissa ja luonnontilaisissa jokien latvavesissä.

Raakku on nykyisin EU:n luontodirektiivin II ja V liitteen laji, ja Suomessa raakku on luonnonsuojelulain ja -asetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. Metsähallituksen Luontopalvelut vastaavat raakun suojelusta valtion vesialueilla Lapissa ja muualla Suomessa. Jokihelmisimpukalle eli raakulle on laadittu strategia lajin säilyttämiseksi, koska sen häviämisuhkan on katsottu olevan ilmeinen. WWF oli mukana työryhmässä, jonka tuloksena julkaistiin raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2020-2030. Huolehdimme jokaisen arkielämään vaikuttavista asioista, kuten teiden rakentamisesta ja niiden kunnosta, ympäristön tilasta ja suojelusta sekä tuemme yrityksiä niiden kehittymisessä. Olemme merkittäviä alueidemme kehittäjiä ja EU-rahoituksen myöntäjiä.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ympäristöhaasteista, ja sen vaikutukset ulottuvat moneen – myös vesistöihin ja niiden herkimpiin lajeihin. Yksi tällainen laji on uhanalainen jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera), joka elää puhtaissa ja viileissä virtavesissä. Jokihelmisimpukka eli raakku on erityisen herkkä ympäristön muutoksille, ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat lämpötilan nousut, veden virtauksen muutokset ja lisääntyvät sademäärät uhkaavat sen selviytymistä. Raakun pitkäikäisyys kertoo niiden kyvystä sietää vuodesta toiseen vaihtelevia sääolosuhteita. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia raakkuihin on tutkittu suhteellisen vähän Suomessa tai muissa pohjoismaissa. On kuitenkin selvää, että ilmastonmuutos on merkittävä uhka ja sen vaikutukset voivat olla kohtalokkaita raakuille.

Pirkanmaalla sijaitsee kolme raakkujokea: Pinsiön-Matalusjoki Nokian ja Hämeenkyrön rajalla, Ruonanjoki Ylöjärven ja Hämeenkyrön rajalla sekä Turkimusoja Hämeenkyrössä. Kyseiset joet ovat Etelä-Suomen merkittävimmät raakkujoet simpukkapopulaation perusteella. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus tai tulvat, uhkaavat raakun elämää. Rankkasateiden yleistyminen aiheuttaa kasvavaa kiintoainekuormaa vesistöön. Maa-alueilta ja eroosioherkiltä rannoilta huuhtoutuu hienojakoista ainesta, joka peittää joen elintärkeitä soraikkoja ja koskipaikkoja. Rankkasateista aiheutuvia tulvia on yhä useammin läpi talven, kun taas lumien sulamisvesistä aiheutuvat kevättulvat voivat olla entistä harvinaisempia.

Kevättulvien puuttuessa virtaamat voivat olla niin pieniä, etteivät raakulle elintärkeät lohikalat pääse kutemaan niille tärkeisiin puroihin. Tulvatilanteiden ohella vähintään yhtä haitallisia tai jopa haitallisempia ovat ennätyksellisen kuumat ja kuivat kesät. Veden lämpötilan tulisi pysyä raakulle tarpeeksi matalana, alle 18 asteessa. Kuivat kaudet voivat myös vähentää joen virtaamaa ja huonontaa vedenlaatua samalla, kun lämpenevä vesi voi aiheuttaa hapen puutetta. Erityisen haavoittuviksi tässä suhteessa arvioidaan pienten jokien raakkupopulaatiot. Margaritifera margaritifera (Linnaeus, 1758)

Jokihelmisimpukka Wikispeciesissä Jokihelmisimpukka Commonsissa Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on kirkkaiden, virtaavien vesien pohjalla elävä suurikokoinen nilviäislaji, jonka alkuperäinen levinneisyys kattaa laajoja alueita pohjoisesta pallonpuoliskosta. Raakku on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen laji. Suomessa se rauhoitettiin ensimmäisenä selkärangattomana vuonna 1955. Raakun elinkierto riippuu lohikalojen esiintymisestä, sillä sen toukkavaihe elää kalojen kiduksissa. Raakku voi elää yli 120 vuoden ikäiseksi.[3] Raakku kasvaa yleisesti 10–12 cm mittaan, mutta voi kasvaa jopa yli 15-senttiseksi.[4]

Jokihelmisimpukan kuori on munuaismaisen muotoinen ja väriltään kullan- tai tummanruskea.[5] Kuoren väritys ja paksuus vaihtelee yksilön iän mukaan. Nuorten jokihelmisimpukoiden kuori on ohut ja kellertevän ruskea, kun taas aikuisilla yksilöillä kuori on paksumpi ja tummempi. Kuori on iästä huolimatta munuaisenmuotoinen.[6] Umbo eli kuoren kyhmy ei nouse kuoren yläpuolelle ja on usein hyvin kulunut.[7] Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on erittäin uhanalaiseksi (EN) luokiteltu virtavesiemme nilviäislaji. Se saattaa elää jopa yli 200-vuotiaaksi ja on maamme pitkäikäisin eläinlaji. Raakkuja esiintyy meillä vielä hieman yli sadassa erillisessä virtavesistössä, mutta vain pieni osa Pohjois-Suomen kannoista lisääntyy enää säännöllisesti.

Raakkukantojen heikkeneminen on monivaiheisen ihmistoiminnan tulos. Lajin jokielinympäristöjä on muokattu jo satojen vuosien ajan uittoperkauksin ja vesivoiman tarpeisiin. Tästä on aiheutunut suoria haitallisia muutoksia itse elinympäristöön. Raakun elinkierrossa välttämättömät väli-isäntälajit ovat lohi ja taimen, joiden vaellus- ja lisääntymismahdollisuuksia estää jokien patoaminen. Monisatavuotinen helmenpyynti oli juuri ennen lajin rauhoittamista vuonna 1955 tehokkaimmillaan ja tuhoisimmillaan sukeltamisessa käytettyjen paineilmalaitteiden yleistyttyä. Sen jälkeen suo- ja metsäojitukset ovat heikentäneet edelleen vedenlaatua lähes kaikissa Suomen vesistöissä pohjien liettymisen kautta.

Tämä kehitys on ollut erittäin haitallista raakun lisääntymiselle, koska joen pohjasedimentin happiolosuhteilla on etenkin raakun varhaisten poikasvaiheiden selviytymiselle ratkaiseva merkitys. Olisi hyvä merkki, jos raakkupopulaatiossa olisi paljon myös nuoria raakkuja, mutta nykyisin lähes kaikissa raakkuesiintymissä suurin osa on vanhoja yksilöitä. Lajin suojelutyö on aloitettu kartoittamalla uusia raakkuesiintymiä ja tekemällä kantojen tilan arvioita tunnettujen populaatioiden osalta. Joitakin tällä hetkellä lisääntymättömiä raakkukantoja on myös ryhdytty elvyttämään raakun toukkavaiheen ja väli-isäntäkalanpoikasten allaskasvatuksen avulla. Ensiapuna pidettävän laitoskasvatuksen alustavat tulokset ovat olleet rohkaisevia. Konkreettisten suojelutoimien laajempi vaikuttavuus vaatii kuitenkin niin raakun kuin sen väli-isäntälajien, lohen ja taimenen, hyväksi tehtäviä elinympäristökunnostuksia.

Kunnostustoimet on tarpeen kohdistaa sekä uoman rakenteeseen että koko valuma-alueen maankäyttötapoihin kiintoainekuormituksen minimoiseksi. Jos omalla mökkirannalla asustelee simpukoita, se kertoo hyvää vesistön tilasta, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katriina Könönen. "Yleiset ja runsaslukuiset järvisimpukat elävät usein 10–15 vuotta, joten jos niitä elelee mökkirannalla, vesistö on ollut ainakin rantavyöhykkeellä sen aikaa simpukalle riittävän hyvässä kunnossa. Syvänteissä voi tietenkin silti olla happikatoa." Simpukat ovat pitkäikäisiä otuksia, joten ne kertovat vesistön hyvästä tilasta vuosien, tai jopa vuosikymmenten, ajalta. Suomen pitkäikäisimpiä simpukoita ovat erittäin uhanalaisiksi luokitellut jokihelmisimpukat eli raakut, joista vanhimmat ovat saavuttaneet jopa kunnioitettavan 250 vuoden iän.

Vertailun vuoksi: 250 vuotta sitten, vuonna 1771, ilmestyi Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ja kauppa-alus Vrouw Maria upposi Nauvon saaristossa. Simpukoiden läpi kulkee jopa kymmeniä litroja vettä päivässä. Vesistön mahdolliset raskasmetallit ja myrkyt siis rikastuvat ajan saatossa simpukoihin. EU:n LIFE-ohjelman rahoittamassa LIFE Revives-hankkeessa elvytetään jokihelmisimpukan eli raakun ja sen isäntäkalojen, lohen ja taimenen, elinympäristöjä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa vuosina 2021–2027. Osallistu LIFE Revives -hankkeen liittyvään kyselyyn koskien raakun ja sen isäntäkalojen merkityksestä ihmisille. Jokihelmisimpukka eli raakku on erittäin uhanalainen laji, joka on vaarassa hävitä useilta alueilta.

LIFE Revives -hanke pyrkii elvyttämään jokihelmisimpukan ja sen elämään kiinteästi liittyvien isäntäkalojen eli lohikalojen tilaa ja elinympäristöjä. Hanke on koonnut yhteen 12 projektikumppania 3 maasta, joista ELY-keskuksia on Varsinais-Suomesta, Pirkanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Teemme projektissa erilaisia vesistökunnostustoimia, valuma-aluekunnostusta, seurantaa, raakkujen poikaskasvatusta sekä tiedottamista raakuista ja hankkeen toimista tavoitteena saavuttaa raakun ja lohikalojen suotuisa suojelutaso projektin jälkeen. Hankeen kesto on 2021–2027, joten hanke on noin puolessa välissä. Yhtenä hankkeen toimista on kerätä tietoa jokihelmisimpukoiden ja sen isäntäkalojen tilan parantamisen sosioekonomisista vaikutuksista, mitä varten on laadittu oheinen kysely. Kyselyllä saadaan arvokasta tietoa raakkuihin ja lohikaloihin liittyvistä mielikuvista sekä niiden elinympäristöjen tilaa parantavista toimista.

Kyselyyn vastataan anonyymisti ja vastaaminen kestää noin 15–30 minuuttia. Kyselytutkimuksen on laatinut LIFE Revives -hankkeen koordinoija, Jyväskylän yliopisto. Tuloksista tiedotetaan vuosien 2026–2027 aikana. Voit antaa myös palautetta ja kommentteja kyselyn kautta. Kyselytutkimus jokihelmisimpukan eli raakun ja sen isäntäkalojen (lohi ja taimen) tilan parantamisen sekä elinympäristöjen kunnostuksen sosioekonomisista vaikutuksista En kartläggning gällande de socioekonomiska effekterna, till följd av förbättrad status för flodpärlmussla ochdess värdfiskar (lax och öring) samt restaurering av deras livsmiljöer, kan skapa

Suotuisissa virtaavissa vesissä elelevä raakku ei voi valita lisääntymiskumppaniaan ja se muistaa sille aiheutetun kivun. Raakulla on myös yksi jalka. Kuluneen elokuun aikana metsätyökoneet ovat ajaneet yli tuhansien rauhoitettujen jokihelmisimpukoiden eli raakkujen yli Hukkajoella Suomussalmella. Pitkäikäinen, uhanalainen ja elinoloiltaan vaativa raakku elää puhtaassa ja virtaavassa vedessä. Raakku tarvitsee lisääntyäkseen riittävän taimen- tai lohikannan. Raakku reagoi veden negatiivisiin muutoksiin ja kipuun sulkemalla kuorensa.

Ainutlaatuinen Jokihelmisimpukka On Herkkä Ympäristön Muutoksille

People Also Search

FM Heini Hyvärinen Ja FM Sabrina Nykänen Heini Hyvärinen Ja

Raakulle On Vasta Hiljattain Laadittu Suojeluohjelma Sen Ilmeisen Häviämisuhan Vuoksi.

Se On Ulkomuodoltaan Tummanruskea Tai Lähes Musta, Munuaisenmallinen Ja Paksukuorinen.

Voit Vain Kuvitella, Kuinka Tehokas Biologinen Vedenpuhdistamo Raakkupopulaatio On! Virtaavissa

Raakku On Nykyisin EU:n Luontodirektiivin II Ja V Liitteen Laji,