Uhanalaisen Jokihelmisimpukan Poikasten Palautusta Kotijokiin

Leo Migdal

-Dec 7, 2025, 3:05 AM

uhanalaisen jokihelmisimpukan poikasten palautusta kotijokiin

Uudellamaalla sijaitsevan Mustionjoen ja Pohjanmaalla sijaitsevan Ähtävänjoen jokihelmisimpukat eli raakut on todettu liian huonokuntoisiksi lisääntymään luonnossa. Syksyllä 2016 niitä siirrettiin kuntoutukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman altaisiin. Kahden vuoden hoiva, ruokinta ja puhdas vesi tuottivat tulosta: syksyllä 2018 raakut tuottivat glokidium-toukkia. Toukat kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla, kunnes aloittivat elämänsä pienen pieninä simpukoina heinäkuussa 2019. Tänä kesänä kokeillaan, kuinka 2-3 millimetrin suuruisiksi kasvaneet poikaset pärjäävät kotivesissään. Pienet simpukat on nyt laitettu rei’itettyihin pleksilevyihin, joiden suojana on verkko.

Levyt on viety tarkkaan valittuihin paikkoihin Mustionjokeen ja Ähtävänjokeen, ja niitä käydään säännöllisesti puhdistamassa. Vastaavanlaiset levyt on jätetty myös Konneveden tutkimusaseman altaisiin, jotta simpukoiden kasvua ja vointia eri olosuhteissa voidaan vertailla. Laitoskuntoutusta tarvitaan raakkukannan pelastamiseksi Nyt tutkitaan, miten”koeputkipoikasina” Konneveden tutkimusasemalla alkunsa saaneet raakun poikaset pärjäävät jokivesissä. Niiden kasvua seurataan ja samalla kerätään kokemuksia tulevia istutuksia varten. Suurin osa poikasista saa jatkaa kasvuaan laitoskasvatuksessa vielä vuoden, mutta tämän kesän koeistutukset kertovat, minkälaiset niiden mahdollisuudet ovat selvitä kotivesissään.Nykyisissä jokivesioloissa on monta vaaraa raakunpoikasille.

”Vesien liettyminen estää veden virtailun joen pohjasorassa ja se tukahduttaa raakun pienet poikaset. Myös kalojen vaelluksen estävät rakenteet ovat ongelma, koska raakun toukka tarvitsee populaatiosta riippuen lohen tai taimenen kehittyäkseen simpukaksi”, professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta kertoo. Erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan määrät tuplaantuvat Uudellamaalla sijaitsevassa Mustionjoessa sekä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla virtaavassa Ähtävänjoessa. Jokien raakkukantoja elvytetään EU-rahoitteisessa Freshabit Life IP -hankkeessa. Mustionjoen ja Ähtävänjoen huonokuntoisia raakkuja siirrettiin syksyllä 2016 kuntoutukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden-tutkumusasemalle. "Kahden vuoden hellä hoiva, ruokinta ja puhdas vesi tepsivät: syksyllä 2018 raakut tuottivat glokidium-toukkia.

Toukat kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla, kunnes aloittivat elämänsä pienen pieninä simpukoina heinäkuussa 2019", kertoo Metsähallituksen Luontopalveluiden erikoissuunnittelija Jari Ilmonen. Suomessa ei vielä tuolloin ollut raakunpoikasten laitoskasvatustoimintaa, joten Konnevedellä syntyneet pikkusimpukat lähetettiin kahdeksi vuodeksi Norjaan Austevollin kasvatuslaitokseen. "Noin viiden millimetrin mittaiseksi kasvaneiden poikasten on nyt aika palata kotijokiinsa", Ilmonen kertoo Metsähallituksen kesäkuussa ilmestyneessä tiedotteessa. FM Heini Hyvärinen ja FM Sabrina Nykänen Heini Hyvärinen ja Sabrina Nykänen edistävät väitöskirjoissaan erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun suojelua. Hyvärinen tutkii raakun poikasten sietorajoja ympäristökuormitukselle ja Nykänen selvittää raakun palautumiskykyä ja roolia virtavesiekosysteemissä.

Maamme pitkäikäisin eläinlaji raakku on erittäin herkkä ympäristön muutoksille, koska se on hyvin vaatelias elinympäristönsä suhteen ja sillä on monimutkainen elinkierto, joka sisältää pakollisen loisvaiheen lohen tai taimenen kiduksilla. Raakku rauhoitettiin alun perin helmenpyynnistä aiheutuneen häviämisen vuoksi, mutta se on sittemmin kärsinyt lohikalakantojen heikentymisestä, jokien perkaamisesta ja valjastamisesta, sekä valuma-alueilta tulevasta maa- ja metsätalouden kuormituksesta. Kuormitus on tehnyt uoman pohjan elinolosuhteista raakun poikasvaiheelle kestämättömät, ja poikasvaiheen kuolleisuutta pidetään nykyään suurimpana raakkukantojen taantumista aiheuttavana tekijänä. Raakulle on vasta hiljattain laadittu suojeluohjelma sen ilmeisen häviämisuhan vuoksi. Hyvärinen selvittää väitöskirjaansa varten, mikä aiheuttaa raakunpoikasten suurta kuolleisuutta. Koska poikasia on niiden pienen koon vuoksi vaikeaa tutkia luonnossa, on Hyvärinen tutkinut poikasten sietorajoja laboratorio-olosuhteissa.

Tutkimuksen on mahdollistanut se, että Konneveden tutkimusasemalla kasvatetaan raakunpoikasia LIFE Revives –hankkeessa. Tutkimuksen kohteena on ollut jokipohjan liettyminen, happikato, korkea lämpötila ja suolaisuus. Uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun poikasten palautus Ähtävänjokeen on alkanut. Pienet simpukanalut vietiin suojaavassa reikälevyssä Ähtäväjoen jokiveteen kesäkuun alkupuolella. Ähtävänjoelle kokeilussa palautettiin yhteen paikkaan viisitoista poikasta. Poikaset on laitettu rei’itettyihin pleksilevyihin, joiden suojana on verkko.

Levy vietiin 9. kesäkuuta tarkkaan valittuun paikkaan Ähtävänjoella ja sitä käydään säännöllisesti puhdistamassa kesän aikana. Samalla seurataan poikasten vointia ja kasvua. Vastaavanlainen levy on jätetty myös Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman altaisiin, jotta simpukoiden kasvua ja vointia eri olosuhteissa voidaan vertailla. – Nyt tutkitaan, miten ”koeputkipoikasina” Konneveden tutkimusasemalla alkunsa saaneet raakun poikaset pärjäävät jokivesissä. Niiden kasvua seurataan ja samalla kerätään kokemuksia tulevia istutuksia varten.

– Suurin osa poikasista saa jatkaa kasvuaan laitoskasvatuksessa vielä vuoden, mutta tämän kesän koeistutukset kertovat, minkälaiset niiden mahdollisuudet ovat selvitä kotivesissään, kertoo professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta. Varsinainen istutus alkaa kesällä 2021. Tuolloin raakunpoikaset palautetaan jokiveteen soralaatikossa, jolloin niitä pystytään tarkkailemaan. 6.7.2020 08:30:00 EEST | Jyväskylän yliopisto | Tutkimus Uudellamaalla sijaitsevan Mustionjoen ja Pohjanmaalla sijaitsevan Ähtävänjoen jokihelmisimpukat eli raakut on todettu liian huonokuntoisiksi lisääntymään luonnossa. Syksyllä 2016 niitä siirrettiin kuntoutukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman altaisiin.

Kahden vuoden hoiva, ruokinta ja puhdas vesi tuottivat tulosta: syksyllä 2018 raakut tuottivat glokidium-toukkia. Toukat kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla, kunnes aloittivat elämänsä pienen pieninä simpukoina heinäkuussa 2019. Tänä kesänä kokeillaan, kuinka 2-3 millimetrin suuruisiksi kasvaneet poikaset pärjäävät kotivesissään. Pienet simpukat on nyt laitettu rei’itettyihin pleksilevyihin, joiden suojana on verkko. Levyt on viety tarkkaan valittuihin paikkoihin Mustionjokeen ja Ähtävänjokeen, ja niitä käydään säännöllisesti puhdistamassa kesän aikana. Vastaavanlaiset levyt on jätetty myös Konneveden tutkimusaseman altaisiin, jotta simpukoiden kasvua ja vointia eri olosuhteissa voidaan vertailla.

"Laitoskuntoutusta" tutkimusasemalla tarvitaan raakkukannan pelastamiseksi Nyt tutkitaan, miten ”koeputkipoikasina” Konneveden tutkimusasemalla alkunsa saaneet raakun poikaset pärjäävät jokivesissä. Niiden kasvua seurataan ja samalla kerätään kokemuksia tulevia istutuksia varten. Suurin osa poikasista saa jatkaa kasvuaan laitoskasvatuksessa vielä vuoden, mutta tämän kesän koeistutukset kertovat, minkälaiset niiden mahdollisuudet ovat selvitä kotivesissään. Raakun toukkien kehitystä onnistuttiin nopeuttamaan Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa huomattavasti. Lajin luontainen lisääntyminen on hyvin heikkoa muun muassa isäntäkalojen vähäisyyden vuoksi.

Uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun toukkien kehitystä on onnistuttu nopeuttamaan Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa. Näin raakun poikaset voidaan vapauttaa itsenäiseen elämään aiempaa nopeammin. Tutkijoiden mukaan menetelmä parantaa merkittävästi uhanalaisen raakun pelastamisen mahdollisuuksia. Luonnossa raakuntoukat eli glokidiat kehittyvät pikkuraakuiksi lohikalojen kiduksilla jopa 11 kuukauden ajan. Konneveden tutkimusasemalla testattiin toukkien isäntäkalojen allaveden lämpötilan nostamista poikasten kehittymisen nopeuttamiseksi ja tulokset olivat lupaavia – raakunpoikasten kehitysaikaa pystyttiin nopeuttamaan 3–4 kuukauteen. Nopeus on valttia, sillä raakunpoikasten kasvattaminen on työvoimaintensiivistä.

Poikaset kerätään isäntäkaloista tippumisen jälkeen vedestä sihdeillä ja niiden joukosta erotellaan elinkelpoiset yksilöt yksitellen. Lisäksi kasvatuksessa olevat poikaset on tarkastettava kolmesti viikossa veden vaihdon yhteydessä. Uudellamaalla sijaitsevan Mustionjoen ja Pohjanmaalla sijaitsevan Ähtävänjoen jokihelmisimpukat eli raakut on todettu liian huonokuntoisiksi lisääntymään luonnossa. EU-rahoitteisessa Freshabit Life IP -hankkeessa on käynnissä raakkujen pelastusoperaatio. Syksyllä 2016 huonokuntoisia raakkuja siirrettiin kuntoutukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Kahden vuoden hellä hoiva, ruokinta ja puhdas vesi tuottivat tulosta: syksyllä 2018 raakut tuottivat glokidium-toukkia.

Toukat kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla, kunnes aloittivat elämänsä pienen pieninä simpukoina heinäkuussa 2019. ”Koska Suomessa ei vielä tuolloin ollut raakunpoikasten laitoskasvatustoimintaa, Konnevedellä syntyneet pikkusimpukat lähetettiin kahdeksi vuodeksi Norjan Austevollin kasvatuslaitokseen. Nyt noin viiden millimetrin mittaiseksi kasvaneiden poikasten on aika palata kotijokiinsa”, kertoo erikoissuunnittelija Jari Ilmonen Metsähallituksen Luontopalveluista. Mustionjoen raakkukannan arvioidaan olevan 1100-1300 yksilöä ja Ähtävänjoen 1000-1200 yksilöä. Norjan kasvattamossa oli 1700 Mustionjoen ja 1700 Ähtävänjoen raakun poikasta. Tänä kesänä kummastakin Norjan populaatiosta 1200 palautetaan kotijokiinsa ja loput raakut jäävät Konneveden tutkimusasemalle geenipankiksi.

Palautettavat poikaset tuplaavat jokien raakkumäärän. Raakku on kuitenkin lisääntymiskykyinen vasta noin 20 vuoden iässä ja sitä ennen on vielä monta vaaraa edessä. Pienet raakut elävät ensimmäiset vuotensa kotivesistönsä pohjasoraan kaivautuneena. Pohjan liettyminen voi estää veden vaihtumisen pohjasorassa, mikä johtaa pohjan hapettomuuteen. Tämän on ajateltu aiheuttavan raakun poikasten menehtymisen, mutta raakun poikasten hapensietokykyä ei ole aiemmin tutkittu. Jyväskylän yliopiston tutkijat testasivat alhaisen hapen vaikutusta raakun poikasten elinkykyyn.

Konneveden tutkimusasemalla kasvatettuja Ähtävänjoen raakun poikasia pidettiin 10 päivää eri happipitoisuuksissa. ”Haastavinta oli kehittää menetelmä, jolla hapen pitoisuus saadaan kokeessa pysymään lähellä nollaa, mutta lähes vuoden työn jälkeen tässä onnistuttiin”, toteaa väitöskirjatutkija Heini Hyvärinen Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta. Alimmissa happipitoisuuksissa, lähellä hapettomia olosuhteita, poikasista tuli elottomia kokeen aikana. Keskimääräisessä ja korkeassa happipitoisuudessa poikaset pysyivät hengissä. Tutkimustulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan poikaset eivät selviä joen pohjasoran happitilanteen ollessa huono. Maastotutkimuksissa raakkujokien pohjasedimentistä on muualla mitattu nolla-happiarvoja.

Huono happitilanne johtuu jokeen huuhtoutuvasta kiintoaineksesta, liettymisestä; vesi ei enää virtaa pohjan sorakerroksissa.

Uhanalaisen Jokihelmisimpukan Poikasten Palautusta Kotijokiin

People Also Search

Uudellamaalla Sijaitsevan Mustionjoen Ja Pohjanmaalla Sijaitsevan Ähtävänjoen Jokihelmisimpukat Eli Raakut

Levyt On Viety Tarkkaan Valittuihin Paikkoihin Mustionjokeen Ja Ähtävänjokeen, Ja

”Vesien Liettyminen Estää Veden Virtailun Joen Pohjasorassa Ja Se Tukahduttaa

Toukat Kasvoivat Talven Lohen Ja Taimenen Kiduksilla, Kunnes Aloittivat Elämänsä

Maamme Pitkäikäisin Eläinlaji Raakku On Erittäin Herkkä Ympäristön Muutoksille, Koska