Ensimmäiset Uhanalaisen Jokihelmisimpukan Poikaset Syntyivät

Leo Migdal

-Dec 7, 2025, 12:26 AM

ensimmäiset uhanalaisen jokihelmisimpukan poikaset syntyivät

Raakkukanta on romahtanut viime vuosikymmenten aikana. Ensimmäiset uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun poikaset ovat syntyneet Jyväskylän yliopiston tutkimusasemalla, yliopisto kertoo. Tutkijat onnistuivat tuottamaan ensimmäiset viljellyt raakun poikaset jatkokasvatukseen tutkimusaseman laboratoriossa. Raakkujen viljely alkoi Konneveden tutkimusasemalla syksyllä 2016, kun Konnevedelle tuotiin vanhoja raakkuja Mustionjoesta sekä Ähtävänjoesta. Yliopiston mukaan kahden vuoden "kuntoutus- ja lemmenloma" teki tehtävänsä, kun lisääntymisensä luonnossa jo lopettaneet raakut alkoivat tuottaa toukkia viime syksynä. Toukat tartutettiin isäntäkalojen, lohen ja taimenen poikasten kiduksille, missä ne ovat kehittyneet lähes 11 kuukauden ajan.

Nyt ne ovat kypsyneet ja ovat valmiita irrottautumaan kaloista, jolloin niistä tulee raakun poikasia. Ensimmäiset Mustionjoen ja Ähtävänjoen raakun poikaset syntyivät tällä tavalla heinäkuun alussa. Margaritifera margaritifera (Linnaeus, 1758) Jokihelmisimpukka Wikispeciesissä Jokihelmisimpukka Commonsissa Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on kirkkaiden, virtaavien vesien pohjalla elävä suurikokoinen nilviäislaji, jonka alkuperäinen levinneisyys kattaa laajoja alueita pohjoisesta pallonpuoliskosta. Raakku on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen laji.

Suomessa se rauhoitettiin ensimmäisenä selkärangattomana vuonna 1955. Raakun elinkierto riippuu lohikalojen esiintymisestä, sillä sen toukkavaihe elää kalojen kiduksissa. Raakku voi elää yli 120 vuoden ikäiseksi.[3] Raakku kasvaa yleisesti 10–12 cm mittaan, mutta voi kasvaa jopa yli 15-senttiseksi.[4] Jokihelmisimpukan kuori on munuaismaisen muotoinen ja väriltään kullan- tai tummanruskea.[5] Kuoren väritys ja paksuus vaihtelee yksilön iän mukaan. Nuorten jokihelmisimpukoiden kuori on ohut ja kellertevän ruskea, kun taas aikuisilla yksilöillä kuori on paksumpi ja tummempi. Kuori on iästä huolimatta munuaisenmuotoinen.[6] Umbo eli kuoren kyhmy ei nouse kuoren yläpuolelle ja on usein hyvin kulunut.[7]

Pienet raakut elävät ensimmäiset vuotensa kotivesistönsä pohjasoraan kaivautuneena. Pohjan liettyminen voi estää veden vaihtumisen pohjasorassa, mikä johtaa pohjan hapettomuuteen. Tämän on ajateltu aiheuttavan raakun poikasten menehtymisen, mutta raakun poikasten hapensietokykyä ei ole aiemmin tutkittu. Jyväskylän yliopiston tutkijat testasivat alhaisen hapen vaikutusta raakun poikasten elinkykyyn. Konneveden tutkimusasemalla kasvatettuja Ähtävänjoen raakun poikasia pidettiin 10 päivää eri happipitoisuuksissa. ”Haastavinta oli kehittää menetelmä, jolla hapen pitoisuus saadaan kokeessa pysymään lähellä nollaa, mutta lähes vuoden työn jälkeen tässä onnistuttiin”, toteaa väitöskirjatutkija Heini Hyvärinen Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Alimmissa happipitoisuuksissa, lähellä hapettomia olosuhteita, poikasista tuli elottomia kokeen aikana. Keskimääräisessä ja korkeassa happipitoisuudessa poikaset pysyivät hengissä. Tutkimustulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan poikaset eivät selviä joen pohjasoran happitilanteen ollessa huono. Maastotutkimuksissa raakkujokien pohjasedimentistä on muualla mitattu nolla-happiarvoja. Huono happitilanne johtuu jokeen huuhtoutuvasta kiintoaineksesta, liettymisestä; vesi ei enää virtaa pohjan sorakerroksissa. Erittäin uhanalaiset jokihelmisimpukat eli raakut voivat huonosti Suomen joissa ja puroissa.

Vuonna 2016 alkoi pelastusoperaatio, jossa raakun toukkia kerätään ja kasvatetaan tutkimuslaitoksessa. Pelastustoimet tuottavat nyt tulosta, sillä ensimmäiset viljellyt poikaset ovat syntyneet! Kotijoessa ne eivät kuitenkaan vielä selviytyisi ilman tukitoimia. Tutkijat ovat onnistuneet tuottamaan ensimmäiset viljellyt raakun poikaset Konneveden tutkimusaseman laboratoriossa. Poikaset ovat peräisin raakkuyksilöistä, jotka tuotiin asemalle Mustionjoesta ja Ähtävänjoesta syksyllä 2016. – Todella hieno ja liikuttava hetki, kun näin ensimmäiset elinkelpoiset pikkuraakut ’vilkuttamassa’ petrimaljalla, kertoo tutkimusavustaja Hanna Suonia Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Tutkimuksen johtaja, professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta arvioi, että keinokasvatus on välttämätön välivaihe raakun suojelutyössä, sillä Suomen jokien tilanne on liian huono raakun lisääntymiseen, ja poikasten kasvuun. Raakku tarvitsee puhdasta, virtaavaa vettä koko elämänsä ajan, ja sen toukat väli-isännäkseen taimenen tai lohen. – Konneveden tutkimuslaitoksella lisääntymisensä luonnossa jo lopettaneet raakut alkoivat tuottaa toukkia syksyllä 2018. Toukat ovat nyt kehittyneet isäntäkalojensa kiduksilla lähes 11 kuukauden ajan. Pinsiön-Matalusjoelta vietiin viime vuonna jokihelmisimpukoita eli raakkuja lisääntymään Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Raakut lisääntyivät onnistuneesti asemalla.

Kyse on ensimmäisestä näin laajan mittakaavan poikasviljelyprojektista Suomessa. Life Revives-projektissa viljellään ja kasvatetaan laitosolosuhteissa kahdeksaa uhanalaista raakkupopulaatiota: Suomessa Konneveden tutkimusasemalla ja Virossa Põlulan kalanviljelylaitoksella. – Muutaman vuoden päästä raakunpoikaset siirretään takaisin kotijokiinsa. Siirretyistä poikasista noin 5000–20 000 yksilöä tulee saavuttamaan sukukypsyysiän. Tultuaan sukukypsiksi 15–20 vuoden iässä, raakut pysyvät lisääntymiskykyisinä koko ikänsä. Tavoitteena on vahvistaa kohdepopulaatioita ja estää niiden sukupuuttoon kuoleminen lähitulevaisuudessa.

Samalla pyritään parantamaan jokien ekologista tilaa, kertoo Life Revives -projektin projektipäällikkö Katja Vainionpää Pirkanmaan ELY-keskuksesta. Äärimmäisen uhanalaisten raakkujen kasvatus, palautukset ja raakkujokikunnostukset ovat osa vuonna 2021 alkanutta LIFE Revives -hanketta, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto. Pinsiön-Matalusjoelta haettiin viime vuonna yhteensä 50 aikuista jokihelmisimpukkaa niille optimaalisiin olosuhteisiin Konnenveden tutkimusasemalle. Pinsiön-Matalusjoen raakut erittivät viime syksynä Jyväskylän yliopiston altaissa glokidium-toukkia, jotka tartutettiin järvitaimenen kiduksille. Lisääntymisensä jo luonnossa lopettaneiden Ähtävänjoen raakkujen ensimmäiset allasoloissa syntyneet poikaset ovat nähneet päivänvalon Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla. Evijärvestä lähtevästä ja Pietarsaaren edustalle laskevasta Ähtävänjoesta sukellettiin raakkuja syksyllä 2016.

Pedersören Lappforsin vaiheilta tehtyjen poimintojen tarkoituksena oli kuntouttaa raakkuyksilöitä lisääntymään valvotuissa oloissa. Samanlainen operaatio toteutettiin eteläsuomalaisessa Mustionjoessa, joka kuuluu Karjaanjoen vesistöön. Tämä onnistuikin, sillä raakut alkoivat tuottaa toukkia syksyllä 2018. Ne tartutettiin kehittymään isäntäkalojen, lohen ja taimenen, poikasten kiduksille, missä ne ovat kehittyneet nyt lähes 11 kuukauden ajan. Nyt ne ovat kypsyneet ja valmiita irrottautumaan kaloista, jolloin niistä tulee raakun poikasia. Ensimmäiset Ähtävänjoen ja Mustionjoen raakun poikaset syntyivät tällä tavalla heinäkuun alussa.

FM Heini Hyvärinen ja FM Sabrina Nykänen Heini Hyvärinen ja Sabrina Nykänen edistävät väitöskirjoissaan erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun suojelua. Hyvärinen tutkii raakun poikasten sietorajoja ympäristökuormitukselle ja Nykänen selvittää raakun palautumiskykyä ja roolia virtavesiekosysteemissä. Maamme pitkäikäisin eläinlaji raakku on erittäin herkkä ympäristön muutoksille, koska se on hyvin vaatelias elinympäristönsä suhteen ja sillä on monimutkainen elinkierto, joka sisältää pakollisen loisvaiheen lohen tai taimenen kiduksilla. Raakku rauhoitettiin alun perin helmenpyynnistä aiheutuneen häviämisen vuoksi, mutta se on sittemmin kärsinyt lohikalakantojen heikentymisestä, jokien perkaamisesta ja valjastamisesta, sekä valuma-alueilta tulevasta maa- ja metsätalouden kuormituksesta. Kuormitus on tehnyt uoman pohjan elinolosuhteista raakun poikasvaiheelle kestämättömät, ja poikasvaiheen kuolleisuutta pidetään nykyään suurimpana raakkukantojen taantumista aiheuttavana tekijänä.

Raakulle on vasta hiljattain laadittu suojeluohjelma sen ilmeisen häviämisuhan vuoksi. Hyvärinen selvittää väitöskirjaansa varten, mikä aiheuttaa raakunpoikasten suurta kuolleisuutta. Koska poikasia on niiden pienen koon vuoksi vaikeaa tutkia luonnossa, on Hyvärinen tutkinut poikasten sietorajoja laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksen on mahdollistanut se, että Konneveden tutkimusasemalla kasvatetaan raakunpoikasia LIFE Revives –hankkeessa. Tutkimuksen kohteena on ollut jokipohjan liettyminen, happikato, korkea lämpötila ja suolaisuus. Uudessa Euroopan komission rahoittamassa ennätyssuuressa LIFE Revives -hankkeessa parannetaan uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun ja sen isäntäkalojen, lohen ja taimenen, tilaa ja elinympäristöjä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.

Hanketta johtaa Jyväskylän yliopisto. ”Toimimme maantieteellisesti jokihelmisimpukan kohtalon kannalta keskeisimmällä alueella. Panostus lajin suojeluun on kannattavinta juuri täällä, koska alueella on vielä edellytykset kestävästi lisääntyvien raakkukantojen säilymiselle pitkälle tulevaisuuteen”, toteaa hankkeen vastuullinen johtaja, professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta. Jokihelmisimpukoiden lastentarhat ja lemmenlomat Raakkukantojen elvytystoimina rakennetaan jokihelmisimpukan kotijokiin poikasille sopivia elinympäristölaikkuja, ”lastentarhoja”, jotta poikasvaiheen elossapysymistä saadaan nostettua kestävälle tasolle. Kuolevien populaatioiden pelastamiseksi aikuisia raakkuja elvytetään allaskuntoutuksella tuomalla ikääntyneet jokihelmisimpukat ”lemmenlomalle” Konneveden tutkimusasemalle.

Myös Virossa ja Ruotsissa tuotetaan jokihelmisimpukan poikasia joko laitosolosuhteissa tai avustetusti kotijoissaan siinä määrin, että lopputuloksena on noin 24 000 aikuista yksilöä.

Ensimmäiset Uhanalaisen Jokihelmisimpukan Poikaset Syntyivät

People Also Search

Raakkukanta On Romahtanut Viime Vuosikymmenten Aikana. Ensimmäiset Uhanalaisen Jokihelmisimpukan Eli

Nyt Ne Ovat Kypsyneet Ja Ovat Valmiita Irrottautumaan Kaloista, Jolloin

Suomessa Se Rauhoitettiin Ensimmäisenä Selkärangattomana Vuonna 1955. Raakun Elinkierto Riippuu

Pienet Raakut Elävät Ensimmäiset Vuotensa Kotivesistönsä Pohjasoraan Kaivautuneena. Pohjan Liettyminen

Alimmissa Happipitoisuuksissa, Lähellä Hapettomia Olosuhteita, Poikasista Tuli Elottomia Kokeen Aikana.